Kaupunkimme kelmeys

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus hapen ja veden kanssa johtaa suojaavan kalvon muodostumiseen kuparin ja pronssin pinnalle, jolloin puhutaan metallien patinoitumisesta. Väriltään tuo kalvo on kelmeän vihreä kuparin pinnalla. Pronssin patina on sävyltään hieman lämpimämpää, mutta ainakin tänään sekin näyttäytyi kylmänä.


Tämä väri herätti mielenkiintoni tänä harmaana päivänä saapuessani Rautatientorille.

Ajattelin aivoni löytämään samankaltaisia sävyjä ympäristöstä. Tämä vei kameraani hetken löytämään joitain kelmeitä näkyjä.

Ihmettelin miksi rakennuslasi, siis lasi jota käytetään etenkin julkisissa tiloissa, mutta myös enenevässä määrin asuinrakentamisessa, on väriltään useimmiten vihreää.

Ikkunalasien tärkein tehtävä on päästää riittävä määrä luonnonvaloa sisätiloihin. Millään muulla rakennusosalla ei ole samaa ominaisuutta. Värillinen ikkunalasi valitaan paitsi esteettisistä syistä, myös ominaisuuksiensa takia. Lasi toimii koko auringon lämpösäteilyspektrin alueella, myös sillä alueella, jolla ihmissilmä erittelee eri värit. Toisin sanoen värilliset lasit ovat auringonsuojalaseja, joiden ominaisuudet lämmön säätelijöinä ovat muita parempia. (Lähde+lisää tietoa: http://www.seloy.fi/rt-kortti.shtml).


Ilmeisesti vihreä väri lasissa soveltuu parhaiten toimistojen ja julkisten tilojen energisiin tarpeisiin, ja on tätä kautta iskostunut arkkitehtien verkkokalvoille. Vai missä se väri nyt syntyikään? En haluaisi uskoa, että kyseinen väri olisi levinnyt laajalle meidänkin kylmään ympäristöömme pelkistä esteettisistä syistä.

  

Aleksis Kivi itki pronssipatinaa.






Huomasin varsin nopeasti löytäväni kylmän vihreitä kohtia ympäristöstäni, mutta samalla kaikki näkemäni alkoi ikään kuin tarjota mahdollisuutta siihen. Kuvasinkin lopulta kohteita, jotka eivät läpäisseet jälkisuodatusta. Oliko kyse kuvan ja fyysisen todellisuuden havainnointien eroista vai fyysisen todellisuuden hetkellisestä vääristymisestä? Saatoinko elää hetken kuvissa?

Grillikioskinkin ovi oli kaiketi patinoitunut?

Vihreä on rauhoittava luonnon ja kasvun väri. Sisustuksessa sen sävyjä voi yhdistellä loputtomasti, mallia voit ottaa suoraan luonnosta. Pikantit limet ja mintunvihreät raikastavat, tummemmat sammaleen- ja havunvihreät luovat rentouttavaa harmoniaa. (www.tikkurila.fi) Mietin päteekö sama ulkotiloissa vai ovatko käytetyt sävyt vain liian hentoja, vaaleita? Toisaalta sairaalantuntukaan ei ole välttämättä mieluisa.

Miksi niin olemattoman harmaa sävy? 

Vihertävää julkisivukiveä Kaivokadulla.
En tiedä oliko kyse sattumasta vai alitajunnan jiposta, mutta saavuttuani tavaratalojen läheisyyteen tajusin tuon turkoosia kohden taittuvan kylmän vihreän olevan jonkin sortin kausitrendiväri.

Vai ovatko mielestäsi nämä Stockmannilla roikkuneet laukut sinisiä?

Kelmeää ikkunateippausruudukkoa Café Jugendilla.
Pian väri alkoi kyllästyttää. Olinko valinnut tylsän sävyn vai vain liian haalean. Ei. Pian takaisin patinan kauneuteen.

Yksityiskohta Gunnar Finnen veistoksesta Satu ja totuus Topeliuksen muistoksi. 

Ilmeisesti patinoitunutta seinämateriaalia Esplanadilla

Esplanadin vihreät lyhtypylväät ovat tyyliltään ympäristönsä vanhanaikaisia. 
Kelmeyden seuraamiseni oli tulossa päätökseensä ja kaipasin jo lämpimän vihreää, kotiin vievää raitiovaunua. Matkalla tuo mahdollinen kausiväri kuitenkin taas yllätti.

Annikki Karvisen outlettiä.

Nyt olin jumissa. Kerta kiellon (patinan) päälle

Vanhoja Fazerin-musiikin kylttejä Aleksanterinkadulla ja lopulta, ah, edes hieman sävykkäämpää vihreää

Iittalan uusinta designia.
Olin saanut kelmeydestä tarpeekseni vaikka harmittikin ratikan ikkunasta huomaamani muutamat kuvauskeitaat.

Synonyymit sanalle kelmeä 

ponnetonheikko
kalvakkakalpea 
(suomisanakirja.fi)

Kävelty reitti.

"Me emme näe silmillämme vaan aivoillamme", sanoo näköaivotutkija Semir Zeki. Kuvataiteilija René Magritte kuvaili asian maalaamalla kuvan piipusta selityksellä "Tämä ei ole piippu". Ei niin. Se on vain kuva piipusta.


Vaikka todellisuus saatetaan ymmärtää sarjaksi pysähtyneitä kuvia, sen havainnoiminen perustuu ennen kaikkea liikkeen tuottamaan informaatioon ja aktiiviseen, jatkuvaan havainnointiin (JamesJ. Gibson ja Ulric Neisser). Silmä liikkuu jatkuvasti.


Kokonainen näköhavainto eroaakin verkkokalvolle heijastuvasta kuvasta monin eri tavoin. En usko että saatamme täysin saavuttaa kuvasta saman havainnon kuin sitä vastaavasta fyysisestä todellisuudesta. Kaikki näkemämme muodostuu aistittavaksemme silmän eri osien kautta aivojemme suodatettavaksi. Siksi jokaisen yksilöllinen, henkilökohtaiseksi kehittynyt "suodatin" sulkee pois eri asioita.

Tästä johtuen havaintokykymme on kehittynyt hyvinkin valikoivaksi. Nykyisessä ylivisuaalisessa maailmassa silmämme ikään kuin sulkevat pois suuren osan näkemästämme, jotta tunnistaisimme vain itsellemme olennaisimman. Tätä kutsutaan silmän tahdonalaiseksi liikkeeksi. Käytämme siis näkökenttäämme suppeasti.

Visuaalinen maailmamme ei ole koskaan litteä ja liikkumaton eikä se koostu pisteistä, viivoista ja tasoista, vaan erilaisista fyysisistä pinnoista, struktuureista ja tekstuureista.(James J.Gibson) 

GIF art of Paolo Ceric